< PreviousPutilla on mittaa vain kymmenisen senttiä. Matilda Castrenin kaksitoista kierrosta ja 216 reikää kestänyt karsintaurakka on vihdoin ohi. Hän upottaa vielä viimeisen lyöntinsä, nostaa pallonsa reiästä ja kiittää pelikavereitaan.Kentän laidalla kierrosta seurannut isä Petri Cast-ren on syvästi liikuttuneessa mielentilassa. Hänen tyttärensä on juuri selvittänyt tiensä Yhdysvaltain LPGA Tourille. Kohta kyyneleet tulvivat silmiin myös Matildalla. Oliko tämä tässä? Eikö minun tarvitse huomenna enää jatkaa? Hän tarkistaa tuloskorttinsa ja tekee sen vielä uudelleen – ja uudelleen. Myöhemmin samana päivänä kentällä järjestetään korttienjakoseremonia. Finaalikarsinnan 45 parhaalle annetaan plakaatit, joissa saavutus konkretisoituu. ”LPGA Member 2020” pahviplakaatissa lukee. LPGA:n jäsen. Ladies Professional Golf Association. Järjestö, jonka kiertue LPGA Tour on maailman kovatasoisin naisten golfkiertue, ja jolla Matilda Castren nyt kilpai-lee tasaveroisena lajinsa maailmantähtien rinnalla.On kuljettu pitkä matka, joka alkoi 90-luvun lo-pulla Dallasista.MATILDA CASTREN SYNTYI tammikuun 18. päivänä vuonna 1995 New Yorkissa Yhdysvalloissa. Vanhem-mat olivat asuneet maassa jo useita vuosia. Pian per-he muutti Dallasiin, kun isä Petri vaihtoi työpaikkaa SKOP-pankista Nokialle. Molemmat vanhemmat harrastivat golfia, ja lapset Matilda ja Klaus kulkivat kierroksilla mukana. Kolme vuotias Matilda tiiasi oman pallonsa etutiil-le, otti käteensä pienen muovimailan ja löi palloaan parikymmentä metriä eteenpäin. Avauksen jälkeen pallo poimittiin taskuun, kunnes se pudotettiin uu-delleen peliin griinin lähellä, josta Matilda pelasi taas pallonsa reikään. Hän oli neljä- ja puolivuotias, kun perhe muutti Suomeen.”Minulla ei ole juuri muistoja lapsuusvuosiltani Yhdysvalloissa”, Castren sanoo.Jotain arvokasta ensimmäiseltä Amerikan matkal-ta kuitenkin jäi mukaan: Yhdysvaltojen passi. Castren on New Yorkissa syntyneenä Suomen ja Yhdysvalto-jen kaksoiskansalainen.”Jenkkipassi on ollut kultaakin kalliimpi. Sen kanssa on Yhdysvalloissa niin paljon helpompi liik-kua”, hän sanoo.SUOMESSA GOLFHARRASTUS JATKUI. Matilda ja isoveli Klaus harjoittelivat Sarfvikin junnuryhmissä ja saivat pro Ville Kallialta yksityistunteja. Kilpai-leminen alkoi nuorimpien lasten Tsemppi Tourilta. Matilda oli pelaajana päättäväinen ja kilpaili kovalla itseluottamuksella. ”Jos hän oli lyönyt pallonsa metsään ja näki parin-kymmenen metrin päässä puiden välissä muutaman metrin raon, hänelle ei tullut mieleenkään pelata vain pitchiä väylälle. Hän luotti itseensä niin paljon, että onnistumisprosenttikin oli aika hyvä. Matilda on pelannut jo pienestä pitäen aika rohkeasti”, Petri Castren muistelee.Hyvänä kirittäjänä Matildalle toimi vuotta van-hempi Anne Hakula. Matildasta ja Annesta tuli par-haat ystävykset, mutta golf oli heille myös kilpailua. Matilda halusi olla parempi kuin Anne.”Harrastin paljon muitakin lajeja, kuten tennistä, jalkapalloa ja yleisurheilua, mutta niissä en juuri kil-paillut. Golfissa se taas sytytti ja motivoi – varsinkin kun pärjäsin”, Matilda Castren sanoo. Teini-iän kynnyksellä hänen lahjakkuutensa alkoi tulla esiin. Seuran caddiemaster oli kaivanut esiin tasoitustilastoja ja huomautti Matildan tasoituksen olevan parempi kuin nuorena huipulle nousseen Suo-men kaikkien aikojen parhaan naispelaajan, Minea Blomqvistin, tasoitus saman ikäisenä.14-vuotiaana Castren valittiin Suomen maajouk-kueeseen. Opinnot jatkuivat urheilulukiossa, ja kilpai-lukentillä tuli lisää menestystä. Se huomattiin myös maailmalla. Yhdysvaltojen yliopistoista tuli toista-kymmentä yhteydenottoa, näiden joukossa huippu-yliopisto Berkeley, joka tarjosi täyttä golfstipendiä.JO LUKIOAIKANA oli käynyt selväksi, että se mikä Castrenia todella motivoi, oli golf, ei niinkään akateeminen ura. Hän ajatteli Berkeleyn odottavan urheilijoilta liian kovaa akateemista panostusta ja kieltäytyi. Opinahjokseen hän valitsi lopulta Florida State Universityn.Floridassa kaikki oli kohdallaan. Harjoitusalueet olivat erinomaiset, ja kampuksestakin Castren tyk-käsi. Se näytti siltä kuin kampukset elokuvissa usein näyttävät. Ylväitä punatiilisiä rakennuksia, pihalla päällystettyjä polkuja ja suurioksaisia lehtipuita, joiden katveessa lukea tenttikirjoja. Mikä parasta, yliopiston golfjoukkue oli todella vahva.”Halusin joukkueeseen, jossa muut olisivat minua parempia, jotta pystyisin kehittymään”, Castren kertoo.Ja kehitystä tuli. Joukkue menestyi, ja Castrenista kasvoi tiiminsä tähti. Hän voitti seitsemän henkilö-kohtaista kilpailua ja rikkoi koko joukon yliopisto-joukkueensa ennätyksiä.Castren oli suunnitellut olevansa Yhdysvalloissa vain pari vuotta, mutta kun ensimmäinen opiskelu-vuosi oli takana, hänelle ei tullut mieleenkään lähteä. Myös tutkinto, varasuunnitelma golfuralle, alkoi "Halusin joukkueeseen, jossa muut olisivat minua parempia."30 • GOLFLEHTI • 1/2020 GOLFLEHTI • 1/2020 • 31 tulla tärkeämmäksi. Neljännen ja viimeisen opiske-luvuotensa päätteeksi Castren sai kansainvälisten suhteiden pääaineopiskelijana matkaansa kandidaa-tin tutkinnon. Ensin oli kuitenkin aika katsoa, mihin rahkeet ammattilaisurheilijan uralla riittäisivät.”Odotin paljon ammattilaiseksi siirtymistä. Sitä että pääsen pelaamaan kilpailuja ja olemaan vastuus-sa itsestäni”, Castren sanoo.Mutta kaikki ei käynytkään niin helposti.AMMATTILAISENA HÄN SAI VAPAUDEN rakentaa uraansa itsenäisesti, mutta takana ei ollut enää jouk-kueen tukea. Valmentajakin oli Suomessa. Castren olisi tarvinnut apua, mutta sitä ei ollut tarjolla. Kentät ase-tuksineen olivat erilaisia, samoin kilpailut, ihmisetkin. Kaikki ei mennyt golfin ulkopuolellakaan hyvin. ”Tuntui, että menin ihan sekaisin. Minun oli vaikea sopeutua, enkä saanut juonen päästä yhtään kiinni. Itseluottamukseni katosi. Tuntui, että kaikki kaatuu niskaan.”Kausi 2018 LPGA Tourin haastajakiertueella Symetra Tourilla meni penkin alle. Viidessätoista kilpailussaan Castren pääsi neljä kertaa jatkoon ja ylsi 30 parhaan joukkoon vain kahdesti. ”Aika monella tulee rookie-kaudella sukellus, mutta minulla tuli vähän syvempi”, Castren sanoo.Kauden päätyttyä hän palasi usean kuukau-den ajaksi Suomeen. Joulun aikaan hän työskenteli ruuhka-apulaisena Alkossa ja otti etäisyyttä golfiin. Hiljalleen lukko alkoi aueta.Castren treenasi valmentajansa Petteri Nykyn kanssa ja otti itselleen myös henkisen valmentajan. Tauko kausien välissä auttoi näkemään taaksepäin. Vaikka golf oli iso osa elämää, se oli lopulta kuitenkin vain peli, hän ajatteli.Kauden 2019 alkaessa Castrenilla oli Symetra Tourille vajaa pelioikeus. Kisakalenteri täydentyi tarpeen mukaan alempien kiertueiden kisoilla.”Aina kun pääsin Symetran kisaan mukaan, ajat-telin että on ihanaa olla täällä, ei haittaa miten me-nee. Aloin pelata paljon paremmin”, Castren kertaa.Hän asetti kuitenkin itselleen tavoitteeksi pelata kauden niin hyvin, että paikka LPGA Tourin karsinto-jen kakkosvaiheeseen aukeaisi. Huippuonnistumista kaudesta ei koskaan tullut, mutta kauden loppua kohti peli alkoi parantua. Cast-ren päätyi kuudesti sijoille 24–44 ja ylsi tavoittee-seensa. Luottamus omaan pelin oli palautunut.UNELMA LPGA TOURISTA oli yhä olemassa, mutta Castren halusi edetä askel kerrallaan. Hän lähti hake-maan karsintojen kakkosvaiheesta paikkaa finaali-karsintaan, sillä se toisi hyvän pelioikeuden Symetra Tourille seuraavaksi kaudeksi.”Tiesin, että kun pelaan omaa hyvää peliä, se kyllä riittää”, Castren sanoi. "Ajattelin että on ihanaa olla täällä, ei haittaa miten menee."32 • GOLFLEHTI • 1/2020 Jatkopaikka edellytti 30 parhaan joukkoon yltä-mistä. Castren sopi vanhan pelikaverinsa Karolina Vlckovan kanssa, että kumpikaan ei katso kilpailun aikana lainkaan tuloksia – ja sopimus piti. Ainoas-taan viimeisten kierrosten lähtöajat antoivat osviittaa siitä, missä sijoitukset suunnilleen liikkuivat. Kisassa caddienä ollut poikaystävä Daniel Moreno tiesi tar-kemmin missä mennään, mutta pysyi visusti vaiti.Viimeisen kierroksen päätösreiän koittaes-sa Castrenilla oli takanaan huippupäivä. Hän oli kierrostaan viisi alle parin, eikä ollut tehnyt yhtään paria suurempaa reikätulosta. Hän kuvitteli olevansa aivan rajan tuntumassa ja tarvitsevansa vielä yhden birdien. Sitä ei tullut, mutta parin hän onnistui pelas-tamaan. Poistuessaan griiniltä Daniel kertoi olevansa aika varma, että tulos riittää jatkoon – ja niin kävi. Castren oli lunastanut paikan karsintojen finaaliin ja pelioikeuden Symetra Tourille.AMMATTILAISKIERTUEIDEN VIIMEISET ”työhaastat-telut”, karsintafinaalit, ovat kilpailuista raastavim-pia. LPGA Tourilla koettelemus on viety äärimmil-leen. Pelioikeus on tarjolla 45 parhaalle, mutta paikan lunastaakseen pelaajan on kestettävä kahdeksan kierroksen kiirastuli. Urakka on niin pitkä, että se on jaettu kahteen osaan. Ensin pelataan neljä kierrosta, sitten pidetään kolmen päivän tauko. Tauon jälkeen on vuorossa ensin kaksi kierrosta ennen cutia ja vielä kaksi lisää kaikkien cutista selvinneiden kesken.Kuusi ensimmäistä kierrosta meni Castrenilla loistavasti. Hän oli parhaimmillaan jo lyöntikaupalla rajan paremmalla puolella. ”Toisella kierroksella näin tulostaululla nimeni top 10:ssä. Luulin, että siinä oli jokin virhe.”Kuudennen kierroksen jälkeisen cutin Castren sel-vitti helposti. Hän oli vahvasti kortissa kiinni: kuusi lyöntiä rajan paremmalla puolella.Sitten alkoivat hankaluudet.Seitsemännen kierroksen alkaessa sää oli äkil-lisesti muuttunut. Oli hyytävän kylmä, ja tuulen suunta oli kääntynyt. Kierrokselleen varhain läh-tenyt Castren aloitti bogilla. Kisakenttä Pinehurst Nro 9:n kakkosreikä on pitkä par-kolmonen, jossa on griinille päästäkseen ylitettävä reiän oikealla puolella oleva järvi. Vastatuuli oli raju, eikä Castre-nin avaus hybridillä jaksanut veden yli.”Ajattelin, että ei helvetti, mulla ei ole sopivaa mailaa. Seuraava maila bägissäni on puukolmonen, joka olisi takametsässä. Tuli epätoivoinen olo. Ajat-telin, etten selviä tilanteesta”, Castren kertaa.Hän pääsi kuitenkin droppaamaan pallonsa kymmenen metriä lähemmäs reikää, paikkaan, josta hän jo ylsi hybridillään yli veden. Korttiin merkittiin triplabogey, seuraavalle jälleen bogey.Neljännen reiän jälkeen ilma alkoi taas lämmetä. Tuuli laantui ja pelikin rauhoittui. Kova kilpailija heräsi Castrenissa jälleen esiin. 78 lyönnin kierros-tuloksen jälkeen marginaali rajapyykkiin kaventui kuitenkin kolmeen lyöntiin.Päätöskierrokselle Castren lähti yhä melko le-vollisin mielin. Hänellä oli kilpailussa edelleen vain voitettavaa. Kierroksen alku oli taas takkuinen, ja korttiin lipsahti kaksi bogia. Peli tuntui Castrenista hyvältä, mutta mitään ei tuntunut tapahtuvan. Sitten hän teki perättäiset birdiet rei’ille kahdeksan ja yhdeksän.”Näin, että olen rajan sisäpuolella, mutten tiennyt tarkalleen missä kohtaa. En ollut täysin tyytyväinen. Halusin pelata vielä vähän paremmin.”Finaalikarsintaa oli jäljellä enää kaksi reikää. Cast-ren oli kahden lyönnin turvin kiinni pelioikeudessa. Seitsemännentoista reiän, kentän viimeisen par-kolmosen, avaukseen Castren otti mailakseen rau-tanelosen ja onnistui loistavasti. Hän upotti puttinsa, ja birdie toi vielä lyönnin lisää pelivaraa.Kentän päätösreiällä, pitkällä ja vaativalla par-nelosella, Castren oli edellisenä päivänä lyönyt avauksensa väylälle, mutta niin pehmeään kohtaan, että palloon oli tarttunut mutaa. Lähestymislyönnis-sä osuma mutaiseen palloon oli ollut huono, minkä seurauksensa pallo oli päätynyt veteen. Castren manasi tiiauspaikalla tapausta caddiel-leen, joka kehotti vain keskittymään oleelliseen ja lyömään palloa. Draivi oli hyvä ja keskellä väylää – pallokin säilyi puhtaana.LPGA Tour häämötti jo näkyvissä, mutta urakka oli vielä saatettava loppuun. Jäljellä oli vielä lähesty-minen pitkällä raudalla griinille, jota vartioi vesi heti viheriön vasemmalla puolella. Castren otti bägistään rautaviitosen ja asettui pal-lolleen. Vielä viimeinen svingi. Lyönti oli Matilda Castrenin uran paras. Pallo päätyi kymmenen sentin päähän reiästä. HUIPPUHETKENI GOLFIN PARISSA"LPGA Tourin karsintojen kakkosvaihe viime lokakuus-sa. Olin pelannut kakkosvaiheessa kahdesti aiemmin, mutta en ollut päässyt kummallakaan kerralla läpi. Nyt poikaystäväni Daniel tuli caddieksi, ja meillä oli tosi kiva viikko. Kisa huipentui viimeiseen kierrokseen, jonka pelasimme ystäväni Savannah Vilaubin kanssa eri kentällä kuin kolmen kierroksen jälkeiset kärkiryh-mät. Pelasin 67 ilman yhtään bogia, Savannahin tulos oli 69. Tulimme molemmat rajan toiselta puolelta läpi, ja olimme ainoat toiselta kentältä jatkoon päässeet pelaajat. Tunteet olivat silloin todella pinnassa." GOLFLEHTI • 1/2020 • 33 THE FACEOF FASTERPOWER ZONEOsumapinta on kuin lavan moottori, joka ratkaisee pallon lähtönopeuden. Käyttämämme ainutlaatuinen jyrsintärobotti takaa osumapinnalle maksimaaliset kimmoisuusominaisuudet. Kaikki mailat ovat myös täysin identtisiä, sillä robotti on aina yhtä tarkka. Koneellisesti jyrsitty osuus on jopa 95 prosenttia suurempi kuin viimevuotisessa F9 mallissa – näin saat lyöntiin lisää pituutta osumakohdasta riippumatta.STRENGTH ZONEHiilikuidun osuutta mailan lavassa olemme voineet lisätä kehittämällämme T-rakenteella, joka vastaanot-taa voiman ja tekee draiverista todella vakaan.THE FACEOF FASTERPOWER ZONEOsumapinta on kuin lavan moottori, joka ratkaisee pallon lähtönopeuden. Käyttämämme ainutlaatuinen jyrsintärobotti takaa osumapinnalle maksimaaliset kimmoisuusominaisuudet. Kaikki mailat ovat myös täysin identtisiä, sillä robotti on aina yhtä tarkka. Koneellisesti jyrsitty osuus on jopa 95 prosenttia suurempi kuin viimevuotisessa F9 mallissa – näin saat lyöntiin lisää pituutta osumakohdasta riippumatta.FIND A RETAILER: COBRAGOLF.SEFOLLOW IN SOCIAL MEDIA: COBRAGOLFNORDICLIGHT ZONEMailan lavasta 50 prosenttia on hiilikuitua, minkä ansio-sta olemme voineet siirtää 25 grammaa painosta aivan alas ja taakse. Se tekee mailasta anteeksiantavamman samalla, kun rakenne on entistä kiertojäykempi.LOW CG ZONELavan alhaisen painotuksen ansiosta painopiste on kohtisuo-rassa linjassa osumapintaan nähden taaten näin maksimaal-isen voiman siirtymisen. Matalampi painopiste parantaa myös lentokaarta ja tekee lyönneistä pidempiä.TARKASTI KUIN TIGERHelpoin tapa tehdä birdie on lyödä lähestymislyönti tarpeeksi lähelle reikää. Onnistuaksesi siinä sinun on osattava kontrolloida lyöntipituutta. Itse toimin seuraavalla tavalla aina, kun otan käteeni rautamailan.TEKSTI Tiger Woods ∙ KUVAT J.D. CubanUudelleenjulkaistu Golf Digestin ® luvalla numerosta (1/2020). Copyright © 2020 Golf Digest. Kaikki oikeudet pidätetään.36 • GOLFLEHTI • 1/2020 Saatto määräytyy sen mukaan, miten jyrkässä kulmassa tulen osumaan.Tiger ei ole koskaan jäänyt kuu-den parhaan ulkopuolelle lähes-tymislyöntien strokes gained -tilastoissa niillä kausilla, jolloin hän on pelannut riittävän monta kierrosta tullakseen huomioi-duksi tilastoissa (viime vuonna hän ei pelannut). Hän on ollut tilaston ykkönen peräti viidellä eri kaudella.2017–18 3.2013 1.2012 1.2009 1.2007 1.2006 1.2005 4. 2004 6. GOLFLEHTI • 1/2020 • 37 Svingini ja pelini ovat muut-tuneet vuosien mittaan. Yksi asia on kuitenkin aina pysynyt samana: kun kädessäni on rau-tamaila, oloni on luottavainen.En ole enää kiertueen pitkälyöntisimpiä pelaajia – en pysty lyömään wedgellä 140 metriä, kuten jotkut pystyvät – joten laa-dukas rautapeli on minulle menestyksen ehto. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta helpoin tapa birdien tekemiseen on lähes-tymislyönnin lyöminen tarpeeksi lähelle reikää. Onnistuaksesi siinä sinun on osat-tava kontrolloida lyönnin pituutta. Se taas on mahdollista vain, kun pallokontakti on puhdas ja toistettava. Esimerkiksi Augus-tassa löin todella puhtaita rautalyöntejä ja sain siksi tukuttain hyviä birdie-paikkoja. Erityisesti mieleeni nousee pari lyöntiä sunnuntailta: väylällä seitsemän, kun tarvitsin birdien saadakseni kierrokseni kunnolla liikkeelle, löin luottolyöntini matalan faden tap in -etäisyydelle reiästä. Kuudennellatoista löin rautakasilla korke-an draw’n, joka laskeutui juuri sopivassa kohdassa kieriäkseen rinnettä pitkin noin metrin päähän reiästä. Sen birdien jälkeen johdin kahdella ja pystyin kontrolloimaan kisan kulkua.Ehkä huomasitkin, että toinen lyönti oli matala fade ja toinen korkea draw. Olen aina ollut ylpeä kyvystäni muokata pallon lentorataa ja kääntää sitä molem-piin suuntiin. Hyvin harvoin rautalyön-tini muistuttavat toisiaan. Silti kiinnitän jokaisessa rautalyönnissäni huomiota muutamaan perusasiaan. Näitä periaat-teita voit hyödyntää omassa pelissäsi.Ensimmäiseksi katson tarkasti, miten ”Pyri pitämään hartiasi, lantiosi ja polvesi samalla pystylinjalla.”Kuormitan svingissä kehoani nykyään vähemmän kuin ennen. En lataa lyöntiin painetta enää yhtä paljon.38 • GOLFLEHTI • 1/2020 pallo makaa. Onko makuussa jotain epä-normaalia? Onko pallo jalkojeni ylä- tai alapuolella? Onko se divotissa? Tai onko se raffissa, josta se herkästi lähtee flyerina (toim. huom. palloon ei tule paljon kier-rettä ja se lentää tavallista pidemmälle).Analysoituani pallon makuun kiinnitän huomioni griinialueeseen. Annan kentän määritellä, millaisen rautalyönnin pyrin lyömään. Mihin kohtaan haluan saada palloni laskeutumaan? Yleisesti ottaen lyön vasemmalla sijaitsevalle lipulle usein draw’n ja oikealla olevalle lipulle faden. On kuitenkin poikkeuksia. Joskus on tärkeää kääntää palloa poispäin esteestä. Harrastajat eivät pohdi riittävän tarkasti näitä juttuja ennen kuin kiirehtivät lyö-mään palloaan viheriölle. Selkäongelmieni johdosta pyrin vält-tämään svingissä sivutaivutusta. Kaikki perustuu siihen, miten asetun pallolle alkuasentoon. Pyrin löytämään tasapai-noisen ja dynaamisen alkuasennon, jossa käsivarteni ja hartiani ovat rentoina. Mielikuva, joka auttaa minua tuotta-maan puhtaan osuman, voi toimia sinul-lakin: pyri pitämään hartiasi, lantiosi ja polvesi samalla pystylinjalla koko liikkeen ajan. Itse pyrin olemaan alkuasennossa mahdollisimman neutraalissa asennossa niin, että kaikki linjat osoittavat kohti kohdetta – sen jälkeen muutan lavan `TIGERIN RAUDATTiger Woodsin rautamailat ovat säilyneet hyvin saman-kaltaisina teinivuosista läh-tien. Nykyiset, TaylorMade P7TW muscle back -raudat, muistuttavat hänen edellisiä rautojaan. Niissäkin on True Temper Dynamic Gold X-100 -varret ja Tour Velvet cord -gripit. Mailoissa on kuiten-kin pari mielenkiintoista yksityiskohtaa: 1) volframi-paino lavassa tuottaa Wood-sin mukaan ”täyteläisem-män tunteen”. 2) Tavallista kapeampia uria on lavassa tavanomaista enemmän. Joissakin raudoissa lavan pohja on myös hieman taval-lista tasaisempi ja niissä on hieman normaalia enemmän bouncea. Tavanomaisen valmistustavan, joka edel-lyttää melkoisesti käsityötä, sijaan lavat on valmistettu tietokoneohjatusti, jotta ne olisivat mahdollisimman tasalaatuisia. Aikoinaan Woods testasi kahdeksan tai yhdeksän rautasettiä va-litakseen mailojen joukosta ne, joiden painopisteestä ja pohjanmuotoilusta hän piti kaikkein eniten.– E. MICHAEL JOHNSONLAKAISU VAI LAPIOINTI Yleensä pyyhkäisen pallon matkaan raudoillani. Lyöntijälkeni eivät ole kovin syviä. GOLFLEHTI • 1/2020 • 39 Next >